JOHDANTO
LOCUS: Luovan placemakingin työkalupakki
VAIHE 1.
KENEN KANSSA
Sidosryhmien kartoitus ja analyysi
VAIHE 2.
MISSÄ JA MIKSI
Tilojen arviointi ja nykytilanne
VAIHE 3.
MITÄ VOISI OLLA
Halutun muutoksen visiointi ja suunnittelu
VAIHE 4.
MUUTOS
Lyhyen ja/tai pitkän aikavälin interventiot tiloissa
VAIHE 5.
JUHLA
… on aika juhlia!
JOHDANTO
LOCUS: LUOVAN PLACEMAKINGIN TYÖKALUPAKKI
Luovan placemakingin työkalupakki on luotu Erasmus+-hankkeessa “Creative placemaking – the path to active European citizenship” yhteistyössä kroatialaisen KA-MATRIX-järjestön, kyproslaisen Urban Gorillas -yhdistyksen ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran kanssa.
Työkalupakki on tarkoitettu kaikille nuorisoaktivismin, non-formaalin koulutuksen ja kulttuuriperinnön alalla toimiville organisaatioille sekä nuorten parissa työskenteleville henkilöille
Pakki koostuu materiaaleista, ohjeista ja esimerkeistä, joita placemaking-toiminnassa voi käyttää.
Työkalupakki on jaettu viiteen placemaking-vaiheeseen, jotka ohjaavat suunnittelemaan toimintaa jäsennellysti.
Mitä placemaking oikeastaan on?
Placemaking eli paikanluonti on prosessi, jossa luodaan ja/tai muokataan julkisia tiloja keskittyen ihmisiin sekä heidän tarpeisiinsa, toiveisiinsa ja visioihinsa yhteisistä julkisista tiloista. Kyseessä on prosessi, jossa eri sidosryhmät tekevät yhteistyötä tavoitteenaan suunnitella ja kehittää julkisia tiloja uudelleen siten, että ne olisivat laajemman yhteisön käytettävissä.
Luova placemaking on paikanluontia, jossa on mukana yhteisön jäseniä, taiteilijoita, taide- ja kulttuuriorganisaatioita ja muita sidosryhmiä (jotka koetaan prosessissa tärkeiksi) ja jossa keskitytään luoviin kulttuurisiin ja taiteellisiin tapoihin muokata julkista tilaa.
Määritelmistä on erilaisia tulkintoja, mutta voidaan sanoa, että luovaan placemaking-toimintaan liittyy taidetta ja kulttuuria.
Tämä työkalupakki antaa placemaking-vinkkejä paikkoihin, joihin liittyy kulttuuriperintöä.
Mutta mitä kulttuuriperintö merkitsee nuorille?
Kulttuuriperintökasvatus
Kulttuuriperintö on tulosta ihmisen toiminnasta ja vuorovaikutuksesta ympäristön kanssa. Kulttuuriperintö voi olla aineellista, aineetonta tai digitaalista. Kulttuuriperintöä uudistetaan, säilytetään ja siirretään tuleville sukupolville – kyse on arvojen, uskomusten, tietojen, taitojen ja perinteiden muuttumisesta.
Kulttuuriperintökasvatus on tavoitteellista toimintaa, jolla tuetaan ihmisten kasvua ja kehitystä vahvistamalla heidän kulttuurista osaamistaan ja varmistamalla heidän osallisuutensa. Tavoitteena on antaa kaikille kulttuurinen lukutaito: tiedot, taidot ja valmiudet tunnistaa, määritellä, arvioida, hoitaa ja suojella kulttuuriperintöä sekä luoda uutta kulttuuriperintöä.
Oman kulttuuriperinnön ja koko ihmiskunnan kulttuuri-ilmiöiden monitieteinen tutkiminen yhdessä muiden kanssa avartaa ymmärrystä kulttuurien monimuotoisuudesta ja vahvistaa kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Kulttuuriperintökasvatus vahvistaa lasten ja nuorten kykyä ymmärtää kulttuurin merkitystä yksilöille, yhteisöille ja yhteiskunnille: kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, kestävyydelle ja demokratialle. Se vahvistaa myös kykyä tunnistaa hiljaista ja vaikeaa kulttuuriperintöä sekä kulttuuriperinnön käyttöä poliittisten tai muiden etujen ajamiseen.
Kulttuuriperintökasvatus opettaa kulttuurisesti kestävää kehitystä ja yleisiä kestävän kehityksen taitoja. Se vahvistaa kykyä arvioida avoimesti ja kriittisesti aiempia ratkaisuja sekä niiden taustalla olevia kulttuurisia ihanteita, arvoja ja yhteiskunnallista kehitystä.
Vinkki: Loistava väline kulttuuriperintökeskustelun aloittamiseen nuorten kanssa on Perintöhyrrä, joka löytyy täältä: https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/assets/Spinner_EN.pdf
Työkalupakki: Vinkkejä nuorten kanssa toteutettavaan placemakingiin, jossa hyödynnetään kulttuuriperintökasvatusta
Työkalupakki “Kulttuuriperinnön luova placemaking nuorten kanssa” koostuu viidestä vaiheesta:
- KENEN KANSSA: Sidosryhmien kartoitus ja analyysi
- MISSÄ JA MIKSI: Paikkojen arviointi ja nykytilanne
- MITÄ VOISI OLLA: Halutun muutoksen visiointi ja suunnittelu
- MUUTOS: Lyhyen ja/tai pitkän aikavälin interventiot tiloissa
- JUHLA
“Kulttuuriperinnön luova placemaking nuorten kanssa” -prosessin kaksi ensimmäistä vaihetta koskevat software-hardware-orgware-vuorovaikutuskolmion[1] tunnistamista.
SOFTWARE
käyttäjät, heidän liikkumis- ja vuorovaikutustottumuksensa sekä kokemuksensa.
Tätä tarkastellaan vaiheessa 1 “Kenen kanssa“.
HARDWARE
rakennettu ympäristö, rakennusten ja avoimien tilojen muovaaminen.
ORGWARE
toimintojen organisointi, päivittäinen toimintojen hallinnoiminen, mukaan lukien tilan ylläpito. Hardware ja orgware määritellään vaiheessa 2 “Missä ja miksi”.
Vaiheet 1 “Kenen kanssa” ja 2 “Missä ja miksi” ovat usein hyvin lyhyitä, varsinkin jos syy prosessin käynnistämiseen johtuu vuorovaikutuksesta tietyn yhteisön kanssa (tässä tapauksessa tiedetään jo, KENEN KANSSA yhteiskehitetään) tai se syntyy kiinnostuksesta tiettyä paikkaa kohtaan (tässä tapauksessa tiedetään jo, MISSÄ JA MIKSI luova placemaking-prosessi aloitetaan).
Kulttuuritoimijat, jotka haluavat käyttää “Kulttuuriperinnön luova placemaking nuorten kanssa” -työkalupakin menetelmää ja prosessia, voivat myös vaihtaa vaiheiden 1 ja 2 järjestystä tilanteesta riippuen.
[1] Van ‘t Hoff, Mattijs & Karssenberg, Hans & Laven, Jeroen & Glaser, Meredith. (2016). The City at Eye Level. Second and Extended Version.
VAIHE 1.
KENEN KANSSA
Sidosryhmien kartoitus ja analyysi
Monet placemaking-hankkeet alkavat usein kysymyksellä; mitä ihmiset kaipaavat tältä alueelta tai mitä meidän on muutettava tässä julkisessa tilassa, jotta se olisi helpommin lähestyttävä laajemmalle yleisölle?
Voitte tehdä seinämaalauksen ja muita fyysisiä interventioita, mutta voitte myös kunnioittaa aluetta ja sen rikasta historiaa ja juhlistaa sen kulttuuria musiikin ja viihteen avulla, johon osallistuu monenlaista yleisöä, ja samalla edistää naapuruston yhteisöllisyyttä!
Olette valmiit aloittamaan!
Kysykää ensin: Kenen kanssa?
Tässä ensimmäisessä vaiheessa teidän on kartoitettava ja otettava mukaan sidosryhmät – ne ovat ihmisiä, organisaatioita, instituutioita ja muita, jotka voivat auttaa prosessissa.
Seuraavassa on muutamia esimerkkejä tästä vaiheesta:
Tämä työkalupakki auttaa muovaamaan paikkoja taiteen ja kulttuurin kautta ja kulttuuriperintökasvatuksen avulla.
1. SIDOSRYHMIEN KARTOITTAMINEN
(työmalli/materiaali)
Kartoitusharjoituksen tavoitteet:
- sidosryhmien sitouttamissuunnitelman laatiminen
- sidosryhmien sitoutuneisuusasteen ymmärtäminen
- tiimin, ajan ja rahan koordinoiminen sen mukaisesti
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
1 tunti
OSALLISTUJIA
5 – 15
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
- nelikenttämalli (Mendelowin vaikutusvalta–kiinnostusmatriisi)
- muistilappuja (sidosryhmien kirjoittamista varten)
- kyniä tai tusseja
HARJOITUS:
- Kirjoittakaa kaikkien mieleenne tulevien sidosryhmien nimet muistilapuille (yksi nimi per muistilappu).
- Keskustelkaa siitä, kuinka paljon kyseinen henkilö tai organisaatio on kiinnostunut hankkeestanne ja kuinka paljon tällä on vaikutusvaltaa siihen.
- Asettakaa muistilaput sidosryhmäkartan nelikentälle.
- Keskustelkaa lopuksi vielä kerran ja katsokaa, tarvitseeko joitakin muistilappuja siirtää kentästä toiseen tai puuttuuko kartalta joku.
Kun alatte käydä viimeistä vaihetta läpi, kysykää itseltänne ja toisiltanne:
- Kuka voisi olla kiinnostunut siitä, että asiat muuttuvat (lyhyellä ja/tai pitkällä aikavälillä)?
- Kuka voisi olla halukas osallistumaan placemaking-projektiin tavalla tai toisella?
- Onko joitakin olemassa olevia resursseja, joita voitaisiin käyttää parannusten tekemiseen?
- Onko olemassa organisaatioita, jotka voisivat huolehtia tilan pitkäaikaisesta hallinnoinnista? (Sovelletaan, jos olette tekemässä pitkäaikaista interventiota.)
Kuinka laaditaan
Mendelowin vaikutusvalta–kiinnostusmatriisi
(työmalli)
Matriisin luokkien selitykset
Neljä luokkaa
- Korkea kiinnostus / suuri vaikutusvalta: Nämä ovat avaintekijöitänne, joiden kanssa yhteistyön on oltava tiivistä. Nämä sidosryhmät voivat vaikuttaa eniten projektin onnistumiseen.
- Alhainen kiinnostus / suuri vaikutusvalta: koska tämä ryhmä voi vaikuttaa projektiinne, teidän tulisi pitää heidät tyytyväisinä, auttaa heitä täyttämään osallistumistarpeensa ja saada heidät tuntemaan itsensä osallisiksi. Tämä ryhmä ei vaadi yhtä paljon osallistumista, mutta heidän on silti oltava tyytyväisiä teidän osallisuuteenne.
- Korkea kiinnostus / matala vaikutusvalta: pitäkää tämä ryhmä ajan tasalla. Heidän kanssaan keskusteleminen tuottaa usein hyödyllistä palautetta projektista ja voi auttaa varmistamaan, ettei suuria ongelmia synny. He voivat myös auttaa tunnistamaan alueita, joita voitaisiin parantaa tai jotka ovat saattaneet jäädä huomiotta.
- Alhainen kiinnostus / matala vaikutusvalta: Tällä ryhmällä on vain vähän vaikutusvaltaa tai kiinnostusta hankettanne kohtaan, ja sitä tulisi seurata muttei jättää huomiotta. Kertokaa heille projektista ja tarkistakaa säännöllisesti, olisiko joku tästä ryhmästä hyvä siirtää toiseen ryhmään.
2. ONGELMAN NIMEÄMINEN: SIDOSRYHMÄHAASTATTELUT
(työmalli/materiaali)
Harjoituksen tavoitteet:
- ymmärtää eri sidosryhmien erilaisia, jopa ristiriitaisia intressejä
- kontekstualisoida kyseisen paikan / kaupunginosan haasteet
- harjoitella syvällistä ja analyyttistä lähestymistapaa suunnitteluongelmaan
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
30 + 60 min
OSALLISTUJIA
5 – 20
KOULUTTAJIA
1 – 2
HAASTATELTAVIA
3 – 10
MITÄ TARVITSETTE?
- Sidosryhmäkartta (ks. harjoitus 1)
- haastattelumalli
- kyniä tai tusseja
HARJOITUS:
- Tutustukaa harjoituksen “1. Kartoitus” sidosryhmiin ja keskustelkaa siitä, mitkä ovat tärkeimmät sidosryhmät.
- Jakautukaa pareihin/ryhmiin ja valitkaa sidosryhmä, joka kiinnostaa teitä eniten. Yrittäkää valita mahdollisimman erilaisia ryhmiä.
- Järjestäkää haastattelu valitsemaanne sidosryhmää edustavan henkilön kanssa. Käyttäkää haastattelumallia ja kirjoittakaa vastaukset ylös. Pyrkikää kuuntelemaan ja ymmärtämään avoimin mielin.
- Kokoontukaa haastattelujen jälkeen ja kertokaa tuloksistanne muulle ryhmälle
VAIHE 2.
MISSÄ JA MIKSI
Tilojen arviointi ja nykytilanne
Harjoituksen tavoite:
- erottaa kohdepaikan eri osa-alueita, jotta voitte päättää, mihin niistä keskitytään
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
45 minuuttia tai enemmän
OSALLISTUJIA
1 – 25
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
- Älypuhelimet, tabletit tai digikamerat
- Kannettava tietokone ja projektori
- Ohjelmat tietojen visualisoimiseksi
Kun olette tunnistaneet sidosryhmät ja niiden yleiset tarpeet, voitte ryhtyä tarkentamaan ja kohdentamaan näitä tarpeita. Riippuen siitä, mihin päätät keskittyä, valokuvaus on useimmissa tapauksissa hyvä apuväline: Useimmilla ihmisillä on älypuhelin ja he osaavat ottaa kuvia.
1. KESKITTYMINEN
Jotta ymmärtäisitte, miten kohderyhmänne kokee muutettavan paikan, voitte järjestää ensimmäisen aktiviteetin kahden yksinkertaisen kysymyksen ympärille:
1. Mistä pidätte eniten paikassa X?
2. Mitä inhoatte eniten paikassa X?
Yleensä on hyvä aloittaa siitä, mitä ihmiset tekevät paikassa, jotta asioita muutettaessa ei hylätä kaikkia paikan osa-alueita. Tällä tavoin voimme myös korostaa mahdollisia myönteisiä puolia, joita paikalla voi jo olla, ja laajentaa niitä prosessin aikana.
On myös suositeltavaa, ettei näitä kahta kysymystä käsitellä samana päivänä tai että näiden kahden kuvauksen välillä on tarvittaessa hieman aikaa, jotta tarkasteltava kysymys pysyy selkeänä.
Lyhyt mutta tarpeellinen johdanto ennen kuvaamista voi sisältää keskustelua siitä, että kuvaatte
- sekä yksityiskohdista että laajemmista alueista
- yksityiskohdista, alueista tai asioista, joilla on henkilökohtaista merkitystä kullekin ryhmän jäsenelle – meillä saa olla erilaisia ajatuksia yhteisestä tilasta
- varoen kuitenkin sisällyttämästä kuviin ihmisten kasvoja tai muita tunnistettavia tekijöitä
2.RYHMITTELY/ TEEMOITTELU
Kun kaikkien kuvat ovat valmiit, voitte
- koota kuvat yhdelle laitteelle
- keskustella ryhmässä kuvien ryhmien tai teemojen tunnistamiseksi. Tämä on tärkeä osa prosessia, sillä monesti syyt kuvan ottamiseen joko siksi, että ihmiset pitävät tai eivät pidä jostakin asiasta, eivät välttämättä ole aivan ilmeisiä.
- laskea kuvien määrän kunkin teeman osalta
- visualisoida tiedot
- keskustella tiedoista ja asettaa painopisteet
Ryhmän asettamien painopisteiden mukaan määritetään yksi tai kaksi erityisaluetta tai teemaa, esimerkiksi “varjopaikat”, “leikki”, “vuorovaikutus”, “naapurien välinen viestintä” ja niin edelleen.
Toinen keino tarkentaa ryhmän tarpeita ja keskittää projektin tavoite on seuraava:
3. PAIKAN JA SEN MAHDOLLISUUKSIEN TUNNISTAMINEN
(työmateriaali/malli)
Harjoituksen tavoitteet:
- tunnistaa paikan nykytilanteet
- tunnistaa paikan mahdollisuudet
- osallistaa sidosryhmät prosessiin
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
30 min
OSALLISTUJIA
5 – 15
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
-
- kysymyspaperi
- kyniä tai tusseja
- sidosryhmäkartta vaiheesta 1.
HARJOITUS:
1. Pohtikaa sen paikan nykytilannetta, jossa olette tekemässä interventiota.
Pohtikaa esimerkiksi:
1. Onko paikka houkutteleva ja helposti saavutettavissa (liikenne jne.)?
2. Millainen on paikan ympäristö (mitä lähellä on, mitä ihmiset käyttävät / voivat käyttää)?
3. Keitä tällä alueella asuu?
4. Miltä minusta tuntuu tässä paikassa?
2. Pohtikaan sen jälkeen paikan mahdollisuuksia seuraavien kysymysten avulla:
- Mistä pidätte eniten tässä paikassa ja miksi?
- Luetelkaa asiat, joita haluaisitte parantaa tässä paikassa.
- Jakakaa lista kahteen riviin ja kirjoittakaa: mitä muutoksia voitaisiin tehdä pitkän aikavälin interventioissa ja mitä lyhyen aikavälin interventioissa?
- Kirjatkaa ylös arvio näiden interventioiden kustannuksista.
- Käyttäkää edellisessä vaiheessa (vaihe 1) laadittua sidosryhmäkarttaa ja selvittäkää, ketkä voisivat auttaa ja miten (paikalliset taiteilijat, opettajat, yksityiset rakennuttajat, poliitikot, alueen asukkaat jne.).
4. OBJECT-BASED-LEARNING
(työmateriaali/malli)
Tämän “esineentunnistusmenetelmän” avulla voidaan keskustella, muistaa jo opittuja asioita ja hakea uutta tietoa. Tarkoituksena ei ole löytää vain “oikeita” ratkaisuja vaan pohtia esimerkiksi kulutusta ja paikkojen merkitystä. Osa kysymyksistä vahvistaa empatiataitoja, herättää uteliaisuutta, kannustaa sukupolvien väliseen keskusteluun tai voi toimia pohjana jollekin muulle, esimerkiksi luovalle tai taiteelliselle työskentelylle.
Tässä harjoituksessa “esine” voi olla rakennus, muistomerkki, puisto tai paikka luonnossa. Keskustelun voi toteuttaa esimerkiksi jonkin netistä löytyvän kuvan avulla, joita on esimerkiksi museoiden verkkosivuilla. Ryhmän jäsenet vastaavat kysymyksiin mahdollisimman tarkasti.
Harjoituksen tavoitteet:
- vahvistaa lähdekritiikki- ja päättelytaitoja
- rohkaista mielikuvituksen käyttöä
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
1 tunti
OSALLISTUJIA
5 – 25
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
- kyselylomake/ohjeet
- kyniä, tusseja, paperia
HARJOITUS:
Tarkastelkaa valitsemaanne rakennusta, muistomerkkiä tai paikkaa. Käykää kysymykset/tehtävät läpi pareittain tai pienryhmissä. Jakakaa ajatuksenne koko ryhmälle sen jälkeen.
Tarkastelu / kestävä kehitys
1. Mikä tämä on? Kuka tämän on tehnyt ja milloin?
2. Miksi tämä on tehty? Mihin tarkoitukseen?
3. Miten se on tehty? Mitä sen tekemiseen on tarvittu?
4. Millainen se on: muoto, väri, koko ja materiaali? Kuvailkaa paikkaa/rakennusta niin, että sokeakin voisi “nähdä” sen.
5. Mikä on tämän tulevaisuus? Onko se korvattavissa? Onko se välttämätön?
Ylisukupolvisuus
6. Mitä paikka kertoo omasta ajastaan, kulttuuristaan ja ihmisistään?
7. Onko teillä aiempia kokemuksia tällaisesta rakennuksesta? Millaisia?
8. Mikä on tämän arvo? Onko sillä ollut historiallista, yhteiskunnallista, kulttuurista tai poliittista merkitystä?
9. Onko arvo muuttunut sen historian aikana? Miksi? Mitä siitä ajatellaan nykyään?
10. Onko tämä rakennus yhdistänyt ihmisiä, ryhmiä tai yhteisöjä?
Mielikuvitus
11. Kuka tämän omisti (sukupuoli, ikä, ammatti, yhteiskunnallinen asema)?
12. Minkälainen ihminen tämän on tehnyt?
13. Mitä haluaisit kysyä tästä kohteesta?
Inspiraatio, esim. essee tai piirustus
14. Piirtäkää tämä paikka.
15. Kirjoittakaa tarina, jossa tämä paikka on mukana.
16. Luokaa mainos/video, jossa sitä myydään.
17. Olette nyt keskustelleet tästä paikasta toisen henkilön kanssa. Laatikaa keskustelustanne sarjakuva. Mitä uutta opitte toisistanne tämän tehtävän aikana?
18. Pitäkää seuraavaksi puhe toiselle ryhmälle tästä paikasta.
VAIHE 3.
MITÄ VOISI OLLA
Halutun muutoksen visiointi ja suunnittelu
Vaiheissa 1 ja 2 tehtyjen tutkimusten perusteella on nyt aika alkaa visioida muutosta.
Suunnittelu on ongelmanratkaisua: Kuvitelkaa paras mahdollinen kokemus, jonka voisitte luoda käytettävissä olevilla resursseilla: Mikä olisi hyvä ja toteuttamiskelpoinen parannus kaikille siinä paikassa, jonka olette valinneet muutettavaksi?
Paras tapa on suunnitella yhdessä ja ottaa huomioon kaikki eri näkökulmat: Muistakaa, että suunnittelussa ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.
Voitte käyttää jotakin seuraavista harjoituksista. Tässä vaiheessa on otettava mukaan kaikki henkilöt, jotka osallistuivat edellisiin vaiheisiin.
1.VISIOSUUNNITELMA
Muistakaa:
- Olette valinneet kohteen kaupungistanne, kylästänne tai yhteisöstänne.
- Olette kysyneet itseltänne, miksi paikka on tärkeä teille, naapurustollenne ja siellä asuville ihmisille.
- Olette tunnistaneet kaikki sidosryhmät ja työskennelleet niiden kanssa.
Nyt on aika tehdä visiosuunnitelma.
VAIHE 1.
Muunna edellisten vaiheiden ideat toimintasuunnitelmaksi
Harjoituksen tavoitteet:
- tarkastella syntyneitä ideoita
- kiteyttää ideat visioksi
- laatia tarkempia suosituksia
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
yksi päivä
OSALLISTUJIA
riippuu sidosryhmien määrästä
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
- kyniä
- tusseja
- paperia
HARJOITUS
1. Kerätkää kaikki aiemmat ideanne, valokuvanne ja muu materiaalinne.
2. Kootkaa asiasta kiinnostuneet sidosryhmät paikalle.
3. Kutsukaa vapaaehtoisia mukaan.
4. Piirtäkää kartta tai karttoja valitsemistanne paikoista.
5. Pyytäkää sidosryhmiä ja vapaaehtoisia arvioimaan uudelleen kaikkea keräämäänne aineistoa ja katsomaan, pitäisikö jotakin lisätä.
Vaihe 2.
Laatikaa visiosuunnitelma
1. Piirtäkää visiosuunnitelma tai kootkaa valitsemastanne paikasta visiojuliste hyödyntäen erilaisista kollaasimateriaaleja. Olkaa luovia – tämä on luovaa placemakingia 🙂
2. Tehkää video siitä, miltä paikka näytti ennen, ja lisätkää siihen uusia ja paranneltuja asioita, joita kaikki haluavat (tähän tarvitaan henkilö, joka hallitsee videoeditoinnin).
3. Jos työskentelette aineettoman kulttuuriperinnön parissa, yrittäkää kuvata tunteitanne ja ilmaista, miksi tämä on niin tärkeää teille, kansallenne, ryhmällenne jne.
4. Tehkää PowerPoint-esitys, johon sisällytätte kaikki työryhmän näkökulmat.
Nämä ovat vain esimerkkejä. Voitte käyttää mitä tahansa luovaa visualisointitapaa. Tärkeintä on, että se on visuaalisesti houkutteleva ja että kaikki ymmärtävät sen.
Vaihe 3.
Laatikaa yhteenvetoraportti
1. Kirjoittakaa lyhyt raportti, jossa esitetään yhteenveto tuloksista.
2. Muistakaa sisällyttää erityiset lyhyen ja pitkän aikavälin ideat, painopisteet ja kumppanit.
3. Liittäkää tämä yhteenvetoraportti tekemäänne visuaaliseen suunnitelmaan (jos kaikkia tietoja ei ole mahdollista sisällyttää visuaaliseen suunnitelmaan).
Yhteenvetoraportti on erittäin tärkeä, kun suunnittelette seuraavaa vaihetta eli ”Interventiot käytännössä”.
2. LYHYET TÄYTETTÄVÄT MIELIPIDEKORTIT
(työmateriaali)
- arkentaa ja sanoittaa niitä paikan elementtejä, joita ryhmä haluaa muuttaa kohdetilassa
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
30 – 60 min
OSALLISTUJIA
1 – 25
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
- 2 erilaista täytettävää korttia eri väreissä
- kyniä, lyijykyniä, tusseja
- älypuhelimet, tabletit tai digikamerat
Voitte tehdä tämän harjoituksen riippumatta siitä, oletteko käyttäneet valokuvausta aiemmissa vaiheissa vai ette. Jos olosuhteet sallivat, kannattaa sisällyttää valokuvaus projektiin, sillä sen on laajalti havaittu auttavan jo esikouluikäisiä osallistujia keskittymään ja ilmaisemaan kokemuksiaan.
Osallistujat työskentelevät itsenäisesti.
HARJOITUS:
1. Laatikaa kaksi eriväristä korttia. Toinen väri symboloi niitä asioita, joista osallistujat pitävät tilassa, ja toinen niitä, joista he eivät pidä. Kortit voivat näyttää suunnilleen tältä:
*Jos osallistujat ovat jo ottaneet kuvia siitä, mistä he pitävät ja mistä eivät pidä tilassa:
2. Kukin osallistuja selaa ottamiaan kuvia ja päättää, mikä kohta tai elementti on se, josta hän pitää eniten.
3. Kun kaikki ovat tehneet päätöksensä, käykää lyhyt keskustelu siitä, miksi kukin pitää valitsemastaan kuvasta eniten. Kehottakaa välttämään vastaamista vain yhdellä tai kahdella sanalla, vaan pyytäkää osallistujia selittämään kuin sokealle ihmiselle, miksi he pitävät kyseisestä paikasta tai elementistä. Kannattaa erityisesti käyttää esimerkkejä ja analysoida tilan tai asioiden ominaisuuksia. Sen sijaan, että vastattaisiin vain sanalla “penkki” , voidaan määrittää, onko kyseessä penkin väri, materiaali, sijainti, suunta, tuntuma, koko, asettelu, muoto tai jopa haju, joka saa heidät pitämään siitä erityisen paljon.
4. Osallistujat täyttävät korttinsa. He voivat kirjoittaa nimensä kortin taakse, jos niin sovitaan.
*Jos osallistujat eivät ole ottaneet kuvia siitä, mistä he tilassa pitävät ja mistä eivät, voitte toteuttaa edellä mainitut vaiheet muistinvaraisesti.
5. Kortteihin kirjatut mieltymykset kerrotaan koko ryhmälle, ja niistä keskustellaan yhdessä. Osallistujat voivat ilmaista, ovatko he samaa vai eri mieltä. Keskustelun päätteeksi he voivat myös keskustella siitä, ovatko he muuttaneet mieltään tietyn elementin tai kohdan suhteen kuultuaan muiden selitykset mieltymyksistään.
3. INTERVENTIO VALOKUVILLA
Harjoituksen tavoitteet:
- kokeilla mahdollisia interventioita visuaalisesti.
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
60 – 80 min.
OSALLISTUJIA
1 – 25
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
- Osallistujien ottamat tulostetut valokuvat paikasta
- Valitusta tekniikasta riippuen: värikyniä, tusseja, lehtiä ja esitteitä, tietokoneet, kuvankäsittelyohjelma, liimaa, paperia
Yksi tapa visualisoida, millaisia muutoksia osallistujat haluaisivat tehdä kohdetilaan, on tehdä interventiot suoraan valokuviin. Ryhmän taidoista ja käytettävissä olevista resursseista riippuen tämä voidaan tehdä joko piirtämällä (eri materiaaleilla), kollaaseilla tai digitaalisesti.
HARJOITUS:
1. Osallistujat ottavat valokuvia paikan osa-alueesta, jonka he haluaisivat eniten muuttaa.
2. Valokuvat tulostetaan tai annetaan digitaalisesti ryhmän käyttöön. Ryhmän dynamiikasta riippuen voitte antaa jokaiselle osallistujalle hänen itse ottamansa valokuvan tai jakaa kuvat jäsenten kesken.
3. Osallistujat tekevät interventiot valokuviin valitsemillaan keinoilla (piirtäminen, kollaasi, digitaalinen tai muu).
4. Uusista kuvista keskustellaan ryhmän kanssa. Tässä vaiheessa ne voivat auttaa tunnistamaana) mikä on se osa-alue, joka eniten kaipaa muutosta
b) miksi
c) mitä voidaan toteuttaa käytettävissä olevien resurssien (budjetti tai muut) osalta
4. MUUTOSTEN SUUNNITTELU 3D-MALLIN AVULLA
Harjoituksen tavoitteet:
- visualisoida, mitä placemaking-projekti voisi olla
- ymmärtää mittakaavaa ja oppia avaruudellista hahmottamista
- keskustella, suunnitella ja työskennellä yhdessä
HARJOITUKSEEN KÄYTETTÄVÄ AIKA
vähintään 2 päivää
OSALLISTUJIA
5 – 15
KOULUTTAJIA
1 – 2
MITÄ TARVITSETTE?
- kartta valitusta placemaking-kohteesta tietyssä mittakaavassa (paikan koosta riippuen)
- jonkinlainen käsitys / likimääräiset mittaukset kohteen pystysuuntaisista ulottuvuuksista, esim. ympäröivien rakennusten, puiden jne. korkeus.
- materiaalia pienoismallien rakentamiseen, esim. yksiväristä pahvia, liimaa jne.
- materiaalia tulevien muutosten visualisoimiseksi, esim. kierrätysmateriaaleja
HARJOITUS:
Kiinnittäkää valitun paikan kartta kovalle alustalle, esimerkiksi pahvinpalalle. Tehkää 3D-malli nykyisestä paikasta mittaamalla ympäröivien elementtien kuten rakennusten, puiden jne. korkeudet oikeassa mittakaavassa. Jos maasto on epätasaista – korkeuseroja on paljon – yrittäkää jäljitellä niitä myös pienoismallissa.
Kun nykytilanteen pienoismalli on valmis, alkaa hauska osuus. Käyttäkää esimerkiksi kierrätysmateriaaleja, pahvia tai muovailuvahaa suunnitellaksenne paikan kaipaamat muutokset. Siirrelkää asioita: pienoismalli on hyvä tapa testata placemaking-interventioita. Leikitelkää, keskustelkaa ryhmänne kanssa ja ennen kaikkea yrittäkää pienoismallin avulla hahmottaa, miten suunnittelemanne muutokset muuttavat paikkaa ja tilaa.
Vinkki: Jos placemaking-kohteenne on ulkona, yrittäkää jäljitellä paikan mikroilmastoa. Missä aurinko paahtaa kovimmin? Olisiko se silloin paras paikka varjolle? Vai onko alueella jokin erityisen tuulinen paikka? Ehkä siihen kohtaan ei kannata sijoittaa tilaa, jossa voi istua lukemassa kirjaa.
VAIHE 4.
MUUTOS
Lyhyen ja/tai pitkän aikavälin interventiot tiloissa
Olemme päässeet neljänteen vaiheeseen – on interventioiden aika. Ottakaa suunnitelmanne esiin ja käärikää hihat.
Muistakaa: Luova placemaking hyödyntää taidetta ja luovaa ajattelua. Interventio voi olla myös jotain väliaikaista, kuten julkinen taidenäyttely, ulkoilmakonsertti, puistoelokuvanäytös tai taideaiheinen installaatio!
Voitte toteuttaa lyhyen tai pitkän aikavälin interventioita. Tämä riippuu kohdetilastanne, tiiminne henkilömäärästä, mukana olevista sidosryhmistä ja muista placemaking-prosessinne erityispiirteistä.
Miten tehdään lyhyen aikavälin interventio
ShoLyhyen aikavälin interventiot julkisessa tilassa kestävät
usein 1–30 päivää.
Seuraavassa on joitakin esimerkkejä luovista
placemaking-interventioista:
TOIMINTASUUNNITELMA
Tämä toimintasuunnitelma koostuu kysymyksistä, joita teidän on hyvä esittää itsellenne interventiota toteuttaessanne.
1. Keitä toteutustiimissä on?
kirjoittakaa nimet ja roolit: esim. ryhmänjohtaja, vapaaehtoisten koordinaattori, some- ja PR-vastaava, tekninen tuki jne.
2. Mitkä ovat kunkin ryhmän jäsenen vastuualueet?
kirjatkaa ylös kunkin ensimmäisessä kysymyksessä mainitun ryhmän jäsenen vastuualue ja nimetkää heidän tehtävänsä.
3. Mikä on kunkin tehtävän aikataulu?
määrittäkää aikataulu kullekin tehtävälle, jotta kaikki on hyvin koordinoitua ja jokainen tietää, mitä ja milloin pitää tehdä
4. Mitä tarvitaan kunkin tehtävän toteuttamiseen?
mainitkaa kaikki asiat, joita tarvitaan, kun toteutetaan kutakin luovan placemaking-intervention tehtävää
5. Miten tehtävä rahoitetaan?
kirjoittakaa ylös talousasiat – miettikää, kuka voisi auttaa – paikallinen maalikauppa, kunta, paikalliset liikkeet, lahjoitukset, paikalliset taiteilijat, muusikot, kahvilat?
Esimerkkejä toimintasuunnitelmista:
Loppujen lopuksi tärkein kysymys on: Mitä saimme aikaiseksi? Mikä oli hyvää ja mikä ei? Miksi? Suorittakaa itsearviointia, jotta voitte parantaa taitojanne ja ylläpitää tulevaisuuden kestävyyttä!
Miten tehdään pitkän aikavälin interventio
Tällaiseen interventioon tarvitaan mahdollisesti kumppaneita julkiselta, yksityiseltä, järjestö- ja yhteisösektorilta. Olette tekemässä kaupunginosan fyysiseen ja sosiaaliseen luonteeseen muutosta, jolla on vaikutusta kaupunkinne kulttuurielämälle.
Voitte käyttää samoja kysymyksiä, jotka on esitetty lyhyen aikavälin intervention toimintasuunnitelmassa, mutta mukana on paljon enemmän ihmisiä ja sidosryhmiä. Saatatte tarvita myös enemmän rahaa, joten laatikaa suunnitelmat hyvissä ajoin etukäteen.
Esimerkkejä pitkän aikavälin interventioista:
TÄRKEÄÄ!
Jos työskentelette merkittävien kulttuuriympäristöjen parissa, on hyvä muistaa, että nämä paikat saattavat olla suojeltuja, jolloin kaikkien muutosten hyväksyminen vie aikaa! Muistakaa lisätä tarvittavat viranomaiset sidosryhmälistaanne.
Kun interventio on tehty, on aika siirtyä viimeiseen vaiheeseen ja juhlia, innostaa ja innostua!
VAIHE 5.
JUHLA
… on aika juhlia!
Kun työkalupakin neljä edellistä vaihetta on käytetty placemakingiin luovalla lähestymistavalla, jossa tutustutaan kulttuuriperintöön, on aika JUHLIA.
Placemaking-filosofiaa noudattavassa prosessissa korostetaan juhlien merkitystä, sillä ne ovat ensimmäinen tilaisuus merkitä hankkeen päättymistä ja antaa tunnustusta yhteisön ponnisteluille. Tämä vaihe vahvistaa omistajuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta niillä lapsilla ja nuorilla, joiden kanssa olette työskennelleet. Kun juhlitaan heidän saavutuksiaan ja sitä, että he ovat saaneet yhteistyöllä jotakin aikaan, vahvistetaan hankkeen yhteisöllisyyttä ja yhteistyön jatkumismahdollisuuksia.
Juhla voi olla esimerkiksi päivän mittainen tapahtuma, jossa projekti vihitään käyttöön, juhlistetaan yhdessä tuloksia ja esitellään ne muutetun paikan laajemmalle yleisölle.
Alla on muutamia vinkkejä juhlien järjestämiseen;
- Juhlan ajankohdan on oltava pian luomistyön päättymisen jälkeen, kun nuorten innostus ja energia ovat vielä korkealla.
- Jos päätätte järjestää tilaisuuden, kutsukaa paikalle sidosryhmien edustajat (jotka kartoitettiin vaiheessa 1) ja henkilöt, jotka osallistuivat prosessin muihin vaiheisiin.
- Tunnustakaa jokaisen osallistujan panos ja käyttäkää aikaa toistenne kiittämiseen.
- Esittäkää ennen/jälkeen-dokumentaatio paikasta (valokuvien ja tarinankerronnan avulla)
- Juhlassa voidaan tarjoilla ruokaa ja juomaa ja kutsua lapset tai nuoret, vieraat ja muut osallistujat tutustumaan paikan uusiin ominaisuuksiin (penkit, laitteet, taideinstallaatiot jne.)
- Ikuistakaa osallistujien tunteet tarjoamalla käyttöön suuri kangas tai muu pinta, jolle ihmiset voivat maalata, piirtää ja kirjoittaa huomioitaan ja toiveitaan. Vaihtoehtoisesti voitte pyytää hankkeeseen osallistuneet lapset ja nuoret kirjoittamaan kiitoskirjeitä.
PUBLISHER
KA-MATRIX
Association for social development
Jurja Haulika 22.
47 000 Karlovac
Croatia
email: info@ka-matrix.hr
web: www. ka-matrix.hr
FB: https://www.facebook.com/UDRUGAKAMATRIX
PARTNERS:
SUOMEN KULTTUURIPERINTÖKASVATUKSEN SEURA RY
Association of Cultural Heritage Education in Finland
Hallituskatu 2 B,
Business ID: 2148270–7
00170 Helsinki
Finland
email: info@kulttuuriperintokasvatus.fi
web: kulttuuriperintokasvatus.fi
FB: www.facebook.com/kupekasvatus
URBAN GORILLAS
78 Vasileos pavlou
1021 Nicosia
Cyprus
AUTHORS:
KA- MATRIX:
Manuela Kasunić & Denis Mikšić
SUOMEN KULTTUURIPERINTÖKASVATUKSEN SEURA:
Eeva Astala & Ira Vihreälehto
URBAN GORILLAS:
Despo Pasia & Marina Kyriakou
IMAGES & ICONS:
private archive | freepik.com | flaticon.com
DESIGN:
Studio Ratković
This website reflects the views only of the author, and the Commission cannot be held responsible for any use which may be made of the information contained therein.
